kennel Merediam - Nartun ruokinta

Kantavan ja imettävän nartun ruokinta

omppuulkoilee

- omia kokemuksia ja toimintatapoja ensimmäistä pentuetta odotellessa ja hoidellessa

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla tyhjentävä ohje kantavan nartun ruokinnasta Barf-ideologian mukaan. Jalostukseen käytettävien koirien ravinnolliset tarpeet ovat yksillöllisiä ja jokainen vastaa oman jalostusnarttunsa ja -uroksensa hyvinvoinnista tiineyden aikana parhaansa mukaan omalla tavallaan. Itse olen kantavan nartun ruokintaan barffilla tutustunut ja soveltaen ohjeita noudattanut Ian Billinghurstin kirjan 'Grow your pups with bones' avulla.

Astutuksen jälkeen

Kantavan nartun ruokinta barffilla ollut mitään salatiedettä sekään. Astutuksen jälkeen ruokin narttua samoin kuin normaalistikin, ruuan määrää ei ollut tarpeen tässä vaiheessa vielä lisätä. Joskin itse lisäsin ruuan määrää nartulle hiukan, n. kuukautta ennen juoksun alkamista. Sen paino kohosi hiukan kuukauden aikana. Astutuksen jälkeen se sai päivittäisen annoksensa; lihaisia luita ja kasvismössöt lisukkeineen kuten tavallisestikin. Kalaa, maksaa, kalanmaksaöljyä ja merilevää en antanut astutuksen jälkeen. A- ja D-vitamiinia kun ei saa tulla liikaa kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Samoin hankkimassani merilevässä on jodia, jonka vuoksi jätin merilevän pois alkuajaksi.

Huonovointisuutta esiintyi, ja viikolla 3 ja 4. parhaimmin maistuivat broilerin siivet ja kalkkunan kaulat. Kasvismössö oli tosi ällöä ja niinpä en sitä tarjolle laittanut, vaan lisäsin lihojen joukkoon kasviöljyä, kananmunaa, raejuustoa, jogurttia tai rahkaa. Usein kelpasi vain pelkkä jauheliha siipien lisäksi.

Viikosta 5 eteenpäin nartun ruokahalu kasvoi taas kovasti ja jopa kasvikset syötiin, kunhan niitä ei ollut liikaa :).

Viimeisellä kolmanneksella oli tarkoitus vähentää lihaisten luiden määrää ja lisätä lihojen, sisäelimien ja kasvisten määrää, mutta koskapa nuo luut niin hyvin maistuivat muiden ohella, annoin myös niitä.

Viimeisellä viikolla kasvismössöistä tuli taas totaalikieltäytyminen, joten edelleen annoin broilerin siipiä ja lihaa, jonka joukossa vaihtelevasti kananmunaa, raejuustoa, kokojyväriisiä tai pastaa yms. Kalaa ja maksaa syötin myös tiineyden viimeisen kolmanneksen ajan. Tosi herkkua nartun mielestä olivat juuri sisäelimet; maksa, munuaiset, sydän eritoten. Samoin hirven ja poron liha teki kauppansa. Ja ne broilerin siivet menivät kaupaksi, vaikka tuon mainitsemani kirjan mukaan siipien määrää olisi voinut vähentää ennen synnytystä. Annoin nartun päättää mitä se halusi syödä. Kalsiumlisiä ei ole tarpeen tiineysaikana syöttää ollenkaan.

Liikuntaa narttu sai tiineyden alkutaipaleella ihan normaalisti. Agility ja muut kiihdyttävät lajit jäivät tauolle jo juoksujen alettua. Tiineyden edistyessä ja vatsan kasvaessa liikuimme paljon metsässä, missä narttu sai liikkua omaan tahtiinsa. Synnytykseen saakka narttu oli edelleen melko ketterä ja hyvävointinen ja jaksoi hyvin liikuskella metsissä, kotipihassa ja lyhyillä lenkeillä.

Synnytys

Synnytystä edeltävänä iltana narttu kelpuutti syötäväksi ihan pelkkää lihaa, kupissa oli naudan ja poron jauhelihaa. Yöllä se oli levoton ja kävi ulkona useamman kerran tyhjentämässä itseään. Synnytyspäivänä se joi vain hiukan vettä. Kaikki jälkeiset se söi niin nopeasti aina pennun syntymisen jälkeen, etten oikein pysynyt perässä, että syntyivätkö kaikki jälkeiset.. synnytystä seuraavana aamuna ilmaantuivat sitten yhdet jälkeiset, jotka eivät sille enää kelvanneet. Synnytysyönä annoin kerran nartulle seuraavanlaisen maitojuoman, joka piristi sitä silmin nähden paremmin kuin pelkkä vesi: 2,5 dl laktoositonta maitojuomaa, 1 tl hunajaa, yksi kananmuna, pieni loraus pellavansiemenöljyä sekä C- ja B-vitamiinia purkista.

Synnytyksen jälkeisenä aamuna annoin ensimmäisen aterian, joka oli broilerin siipimursketta, joukossa kasvissosetta, kalanmaksaöljyä ja magnesiumia sekä myös taas C-ja B-vitamiinia hitusen. Päivällä se sai yllä kuvaillun maitojuoman, iltapäivällä siipimursketta sellaisenaan ja illalla liha-kasvismössöä, jossa seassa hitunen karjalanpaistin lientä makua antamaan. Toisena päivänä annettiin samat annokset.

Imetysaika

Imetysaikana, pentujen kasvaessa nartun ruokahalu oli valtaisa. Se söi 15-18 siipeä päivässä sekä lisäksi kasvislihasekoitusta joka toisella aterialla, suhteessa samanmoisen määrän. Annoin sille ilta/yöpalaksi tuota maitojuomaa myös. Vatsa ei tuota maitoa niin hyvin sietänyt. Maito aiheutti nartulle hiukan ulosteen löysyyttä ja kamalan pahan hajuisia ilmavaivoja, joten sen tarjoilemisen lopetin melko pian synnytyksestä. Narttu joi hyvin kyllä vettä ja nestettä se sai myös lihakasvismössöstä. Pentuja narttu imetti suht säännöllisesti melkein seitsemänviikkoisiksi asti. Maitoa riitti hyvin koko ajan.

Kasvis-lihasekoitus lisukkeineen:

2 kiloa siipimurske-kasvissosetta (suhde n. 60 % siipiä, 40 % kasviksia)

n. 2,5 dl rasvatonta luonnonjogurttia

3-5 kananmunaa

3-4 tl pellavansiemenöljyä tai muuta kylmäpuristettua öljyä (lisätään vasta ennen tarjoilua annoskoossa, koska mahdollinen pakastaminen tuhoaa E-vitamiinia)

pala maksaa tai munuaista

1-2 valkosipulin kynttä

3-4 tl merilevää

B- ja C-vitamiinia purkista

n. 2 dl raejuustoa tai rasvatonta rahkaa

Kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja tarjoillaan vuoronperään broilerin siipiaterian kanssa.